Ei tässä voi enää kuin pahoitella ku noin puoli vuotta on taas vierähtänyt viimeisestä viestistä, sorge kaverit jos ootte käyneet urkkiin uutisia eikä Ruttu ole kertakaikkiaan hävyttömänä narsistina jaksanut niitä näpytellä. Älkää kukaan kuitenkaan luulko, etteikö elämä jatkuisi omalla painollaan ja asioita tapahtuisi. Minä olen taas koettanut hoputtaa aikaa, mutta samalla pelännyt ensiryppyjen puhkeamista ja lopullista sekoamista, täytänhän pian karmeat kolmekymmentä. Siis tiiätte jo tän syndrooman "apua jo tän ja tän ikänen ja mitään järkevää en oo saanu aikaan". Noloa myöntää, että olen paskassa duunissa edelleen, taidenäyttely on vain haave...mutta niinsiis mikshän sitä onkaan itelle niin rankka aina. Aatellaan positiivisesti: oon vasta kolkyt, vielä siedettävän näkönen, asun erimaassa, siis Ranskassa. Työpaikka on pehvasta, sitä ei voi kiistää, mutta onpahan joku duuni enkä muutenkaan haluais tehä liikaa töitä, koska maalaan ja värkkään kaikenlaista siinä sivussa.
Mulla on menneillään useampia taideprojekteja, mm. valokuvaukseen liittyen ja, oonko kertonu jo teille, että käyn tiistaisin piirtelemässä alastomia naisia? Siis buahhahhahha, tässä ei ole mitään nauramista, ranskalaisia naikkosia piirtelen ja mietin miten tähän on tultu, että tuo luikku kaunotar poseeraa mulle. Tämä kaikki siis taiteen hyväksi, esittelen teille myöhemmin piirroksia, ne oli aluksi aika käpyjä, mutta kyllä nyt alkaa viiva jo vapautua (buahhaahaa).
Mitä aikoinkaan kertoa teille ja mistä paasasin viimeksi? No aivan ensimmäisenä esittelen teille vihdoin sen löytöeläimen, se tepastelee nyt vessassa ja yrittää syödä Harrin kakkaista hiekkaa, aika hölmö tyyppi siis ompi, täytyy tarkkailla sen puuhia nyt kokoajan ku huomasin, että se oli nakerrellu kirjoja ja sähköpiuhoja. Siis tässä uusi elukka, Papita nimeltään, Kakariki papukaija jonka löysin tieltä huonossa kunnossa viime talvena, nokka murtuneena ja pyrstönsä menettäneenä, likaisena, kylmettyneenä ja nälkäisenä (mutta äkäisenä).
Tästä on tosiaan jo aikaa sen puoli vuotta ja nyt ku katon tuota Papun kuvaa, säikähän vähän, koska sillä oli paksu höyhenkerros ja kirkkaan keltainen väri ja nyt se on kaljumpi ku Hannu-pappa. Pitää viiä se eläinlääkärille, se on menettäny niin paljon höyheniä ja värikin on paljon hailakampi! Tietääkö joku jotain papukaijoista, minkä puute sillä vois olla? Vitamiinien, auringon, poikakaverin? Annan sille kaiken maailman mineraaleja ja se on vitamiinikuurilla kans, mutta se vain laihtuu ja menettää höyheniä, laulaakin vähemmän nyt. Kyllä sillä muuten piisaa energiaa, vetää rundia kopassaan kuin hamsteri ja kun pääsee vapaaksi, menee joka paikkaan. Niin siis sillä on sellanen räksän lauluääni, aika korvia vihlova. Hullun symppis tyyppi kaikenkaikkiaan tämä Papita, on tuonu paljon iloa meille ja aikana kun olin käsi katkenneena, tää räksä lohutti mua ja jotenki jakso uskoa taas ihmeisiin. Niin miten todennäköistä on löytää tällainen keltainen räksä tieltä? Siis mää löydän varmasti myös ennenpitkää ystäviä, saan tehtyä taidetta, löydän parempaa työtä ja kontakteja...
 |
| Ihq Papu |
|
|
|
Niin ihmettelette varmaan mitä Harri meinasi tästä uudesta tulokkaasta,
no ohan tuo asetanu haasteita ja Harria suututti varsinki alussa
hulluna kun ei annettu syödä tätä eksoottista paistia. Pari kertaa
hyppäsi häkin päälle, pieksettiin, eikä tehe sitä enää, mulkoilee kyllä
tirppaa pahaenteisesti ja pahinta turhautumistaan purki hyökkyyttämällä
puluja pari kertaa! Tääkään kaveri ei saa siis enää mennä yksin ulos. Kuvassa Harri oli raahannu ittensä kokosen pulun meidän asunnon käytävälle, pulu lensi karkuun ja suuri saalistaja jäi vielä pyörällä päästään ihmettelemään leijuvia höyheniä.
 |
| Harri koittaa näyttää syyttömältä, mutta pulun sulka yhä suussa on raskas todiste |
Pikkusen jumissa tää kirjottaminen, mutta kerroinpahan elukoitten kuulumisia ;) Nytten tosiaan oon töissä uudessa pikku ravintolassa tahi pubissa, saa nähä oonko siellä kesän alkuun ja mitä sitten keksin. Paljon on ilmassa leijuvia ajatuksia, kevyitä tosin vielä kuin pulun höyhenet, täytyy saada niistä kiinni. Oon käyny parissa työhaastattelussa taide/valokuvaus, mutta hakijoita on aina sata ja mun sijoittuminen on täpärästi alle, johtunee paljon arkuudesta kehua itteä ja siitä etten enää muista kunnolla tietokoneohjelmia ja olen tarpeeksi hölmö kertoakseni totuuden. Rehellisyys ei todellakaan peri maata. Olin sairaslomalta palattuani pääkokkina, ihan sikana ressiä ja duunia, mutta kai tässä on kauha pysyny aika hyvin käsissä ja oon oppinu tekeen kaikenlaisia hienoja ruokia, pohjaanpalamisen kautta. Voin antaa teille joskus reseptejä esim. punaviinissä pitkään haudutettavaan lihapataan tai johonki helpompaan kuten juustokakkuihin.
Kirjoitan nyt vähän useammin, täällä alkaa kevät olla jo, auringonkukan siemenistä tänävuonna viiestä lähti kaksi, ei paha, Harrille tein omat ruohot ja sillä lähti kaikki, ryökäle, pihistin siltä parit taimet, laitoin jo laventelia viime vuonna kylläkin vähän myöhässä, vielä pitäs laittaa oregaanoa ja tilliä ainaki ja jos madot ei vie satoa eikä hallaa pukkaa niin ens kesänä on mulla taas betonipuutarha!!!Moikka ja ens kerralla puhutaan antiikista. :)
