Pikakuvakatselu viime vuojelta

Jatkan nyt tätä päivittämistä. Tää nyt ei oo ennää ihan ajankohtasta, mutta oon aina myöhässä kaikesta (kummitytön ja porukoiden joululahjat on vielä lähettämättä + synttäripaketit, saapahan sitte kerralla vähä enempi ja mikä hauskinta, ihan tavallisena arkipäivänä), niin, kerronpa vähän joulusta. Oltiin taas Rikun porukoilla, aika skeidaa ku jotenki kaipais aina suomalaista joulua vaan. On jottain kuvia, joissa näytän aika näpsäkältä, mutta Rikun pääki on niissä eikä se halua julkisuutta, eikä mulla oo photoshoppia, nii saatte oottaa vielä niitä. Mutta kerron, että sain yhen aivan ylicoolin hatun!!!!!Punasen lierihatun ja josta tuli mun mummu mieleen, siihen ku lisää huulipunaa, näyttää aivan hienolta rouvalta ja kuitenkin jazzahtavalta. Ja sitte sain myös Nina Riccin Elixir -hajuvettä ja desperated housewives 1 tuotantokauden (toi vika oli multa iteltä).

Toi kuva, missä Harri kuorsaa vaatekaapissa, on vähän niinku äitille ku se teki meille Rikun kans villapuserot ja sanoin, että Harri koittaa omia niitä, mutta ollaan me siis pietty niitä aika palijoki viime syksynä ja talavena! Oiskohan muuten idistä esitellä joskus jotain vaatekaapin sisältöä, muutaki ku siellä pötköttäviä elukoita? Oon ostanu täällä Ranskassa joitain aivan huippuja uusia/ vintage -mekkoja ja ku olin sairaana enkä päässy shoppaileen, tilasin vahingossa netistä pienen pinon mekkoja! Siis ihan pienen vain. Saas nähä, jos joskus satun riehakkaalle tuulelle niin saatampa esitelläkin!

Näytän vielä ku mulla oli ihanaa joulutunnelmaa, värkkäsin "ikkunaan" jouluverhon ja ripustin lintuja jouluvaloihin ja parit tirpat muuallekin kämppää. Koitin itekki tehä styroxista ja kankaasta ja paljeteista lintuja, mutta niistä tuli ihan kauheita "Ville viis vee" -väsäyksiä. Yhenki yön valvoin ja väänsin yhtä läskiä ja muhkuraista punatulkkua, todetakseni vaan aamuyön tunteina, että olin kenties menettänyt luovan tatsini ja että hopea ja kulta EI sovi yhteen. Guel monstre! Olin aika hajalla, mutta nyt naurattaa vähän koko juttu. Tiiättekste, joskus taiteilijalle tulee niitä kuivia kausia, ei kerta kaikkiaan pysty mihinkään, ei ees keskinkertaseen töherrykseen. Inspiraation ettiminen/ kadottaminen ei oo ainakaa mun kohalla aina laiskuuen selittelyä, vaan oikeesti joskus, käet ei vaan toimi! Ja sitte ku paniikissa yrittää, tulee entistä kamalampia tekeleitä. Jotku alkaa tässä vaiheessa tekotaiteellisiksi, mutta siltä tieltä ulospääsy voi olla jälkeenpäin hyvin vaikeeta. Parasta on pysyä itelleen rehellisenä ja myöntää, että paska tuli. Nii mut nää ihanat linnut (miks muuten koitan tehä kaikkea ite perässä, kyllähän sitä voi toistenki teoksia vaan ihhailla!).

  Toivottavasti kukkaan mun työkaveri ei lue tätä (tai ees yritä kääntää google translatorilla), pöllin nimittäin ton punasen böördin meijän työpaikan varastosta, tai pelastamista se vaan kyllä mun mielestä oli ku se makkoili hylättynä lattialla ja joku ois kuiten tallonu sen.




Nonii, eli hyvvää joulua vaan kaikille, ja pääsiäistä. Meillä ei kyllä pääsiäinen näkyny mitenkää, ei tipun tipua eikä pupun pupua, oli varmaan nii paljon tekemistä muuton kans ja oli hullun kipee käsiki vielä. Nii aatelkaa, katkenneella luulla minä tyttö se pakkasin, kantelin ja siivosin, aattelin, että jossei nytten muuteta nii ei sitte ikinä. Saattaa olla, että on muuten vähän kostautunu, etten oo osannu relata, mutta niistä huonoista uutisista lisää myöhemmin! Nyt ainakin normaali elämä ja koneen näppäily sujuu kivutta ja jatkoin yhtä keskenerästä maalausta ja sitä keramiikkapatsastaki mitä sillon väänsin siellä ateljee keramiikassa, jos muistatte ku puhhuin siittä. Mutta siis, töihin oon vissin palannu liian aikasin jne jne minä raukka, ei täällä kukaan ota mua kuitenkaan vakavasti nii parempi olla keskittymättä katkenneisiin bonsseihin liikaa. Ka, laitan teille kuvan mun "ateljeesta" siis meijän entisen kämpän, luolan, olohuone/ keittiö -mun huoneesta, noin viis neliöö arviolta. Tossa hämärässä minä vuojen tuhersin jottain, tai olin tuhertamatta, istuin ja aattelin "whaatta-faack nexst".

Saatoitte kiinnittää huomiota kuvassa näkyvään turkoosiin töhryyn, son tehty vasurilla ku olin luu katki ja kamalissa mömmöissä ja erittäin kyllästyneenä aina ku pää toimi. Aattelin mitä yks (alkkis ja ilkeä, mutta muuten parhaita mitä mullon ollu!?) taideopiston opettaja (Saana, jos luet tätä nii muistakko ku vannotettiin toisille, että mitä meille ikinä tapahtuukaan, ainakaan ei aleta *-ksi *-n paikalle!) sano ku laitto meijät treenaan croquita vasurilla (olikohan siinä järkeä vai rankaisiko meitä vaan krapulapahoinvoinnistansa?), että vasemmalla käellä piirtäessä / maalatessa voi teoriassa saada aikaan paljon luovempia teoksia, koska aivoissa oikea, looginen puoli, ohjaa oikeaa kättä ja vasuria taas vasen, aivolohkojen luovempi puoli, tunnepuoli siis. Coolia, aatelkaa, että mitenkähän luovia töitä voiskaan syntyä, jos pystyis seuraan vaan tunteitaan ja tukahuttaan loogisen puolen meissä!

Noh, eihän taide kyllä näin maalaisjärjellä ja itse jonkin verran taiteilijana voin sanoa, ole kiinni pelkästään käestä. Silmä siinä eniten duunia tekee ja silmää ohjaa taas aivot niinkunäin, näkkeen kuvan, jonka käsi vaan sit jäljentää, mut hei siinähä tullee vaan kauhia kaaos sitte jos käsi onki kykenemätön maalaan! Pää kirkuu, ettei sen noin pitäny mennä ja silimiin sattuu ku eessä onki vaan kauhia töhöry sen sielunmaiseman sijaan! Ja tässä työssä halusinki nimenommaan kokkeilla sillee, et ei ois mittää mallia tai valmista kuvaa, mitä kattos, vaan pelkästää mun kipu ja siitä sykkivä sydän. Ei ihan onnistunu, tai ois varmaan pitäny olla kärsivällisempi ja sit oli tosi turhautu vaan ja kaikki kyseli että miksseon turkoosi ja oli silminnähen järkyttyneitä kuin paska soli ja erillainen mun kurinalaisiin kopioihin verrattuna. Pitäsköhän koittaa vielä tehä sitä. Perhaps.

Tässä tuli vähän jottain tunnelmia kerrottua/ kerrattua. Ens kerralla näytän miten oon alkanu sisustaan uutta kämppää ja mitä löytöjä oon teheny! Ennen pitkää esittelen myös pari maalausta, se savipatsas on vielä aika pahasti kesken ja ku en ollu kastellu sitä tauon aikana säännöllisesti, säröilee se nytte, pitääköhän lopulta heittää vesilintua sillä. Mut joo, ei saa aatella, että sekään työ ois menny hukkaan tai mikkään näistä kokkeiluista, tuleepahan harjoteltua ja jonain päivänää, tsadaa, suuren taideteoksen syntymäpäivä, päkistäjänä Ruut Varis. Tässä vielä äkkiä, ennenku pitää lähtä töihin, yks hauska projekti ku olin sairaana, nimittäin tuhannenpalan palapeli:

Ainaku kipu minuutiksikkaan hellitti, taijossei nii sinnillä, tein palapeliä. En oo koskaan osannu täyttää sanaristikoita, sudokuista puhumattakaan, tai pyöritellä oikein niitä kuutioita joissa pitää joka puolelle saaha sama väri, eijeijei onnistu meikältä, niinku ennen ei liian isot palapelitkään. Mutta tämän sain loppuun, jee! Paitsi että arvatkaa, niin legendaarista, lopussa huomasin, että yks pala puuttuu!!!!!!! Koitin ottaa asian rauhallisesti toteamalla, ettei tästäkää nyt tullu sitte koskhaan valamista.