Tänne, tänne jäädä täytyy, syksyhyn ja ikävään

Miten tässä näin pääsi käymään? Minähän olen ollut niin huolellinen. Salvannut ovet ja ikkunat, laittanut tuikkuja parantavaan vuorikristalliin, huolehtinut C-vitamiinin saannista ja suljettujen silmäluomienkin takaa kurkkinut, ettei harmaa mörkö vain pääsisi yllättämään tänä syksynä. Kirottu vieras, joka ei perseensä penkkiin iskettyään lähde sitten millään, ei ainakaan ennen kevätauringon ensisäteitä...

Kaikesta varovaisuudestani huolimattatta on tuo penteleen peikko päässyt jotenkin hiipimään sisälle ja pahoin pelkään, asettunut jo taloksi. Lintuni on masentunut.

Kiwi, Rikun kaveri, näyttää söpöltä, mutta omaa korviavihlovan äänen

Viimeksi kun puhuin keltaisesta papukaijastani Papitasta, oli se pirteä, mutta menetti höyheniä. Vein huolestuneena kaljuuntuneen Hannu-pappani sitten eläinlääkärille joka totesi kylmästi, ettei mitään ollut tehtävissä, linnullani oli jonkunlainen ulkomaalainen suu-ja sulkatauti ja se kuolisi. Sydän syrjällään annoin lintuni syödä kakkuja ja mansikoita joka päivä, viimeisimpinä aterioina, mutta rääkkä alkoikin parantua, pulskistua ja saada sulkansa takaisin, entistä ehompina. Onnekseni lääkäri olikin siis puoskari ja linnullani oli vain sulkasato.

Seuraavan jekun Papita keksi keväällä, oli päättänyt haluta pippeliä ja heti. Nosteli takapuoltaan ilmaan, räpytti siipiään ja säkätti, monta kertaa päivässä. En halunnut heti ottaa uutta lintua ja meillä oli silloin hoidossa myös ystäväni hullu papukaija Kiwi, joten Papita joutui odottamaan sulhoaan. Loppukesällä löysin tieltä myös pääskynpoikasen, pahasti haavoittuneen, jota koitin hoitaa terveeksi, mutta joka kuoli kumminkin.

Hullun Kiwin häivyttyä takaisin naapuriin, "une petite hirondelle":n pyrähdettyä taivaaseen ja meidän Suomivisiitin jälkeen sai uusi lintu tulla taloon. Komea, isopäinen, vahva ja energinen (vaikka silmät aina puolitangossa) 3 kuukautinen Kakariki joka oli heti niin vakuuttava, että sille ei löytynyt sen vähäpätöisempää nimeä kuin Kekkonen, Suomen tasavallan presidentti. Lempinimi on tuttaville Keijo. Papita rakastui välittömästi, säntäili, ryntäili sinne tänne, säkätti ja kikatti ja pyyteli munaa, mutta Keijo muutamaa bisou:ta lukuunottamatta pysyi etäisenä. Uskon, että Keijo ei ole geijari kumminkaan, vaan liian nuori niihin hommiin.

Nuoripari, etualalla Puski ja takana komea Keijo

Papita pysyi touhukkaana, rakensi pesää, siivosi sitä vimmatusti (kaiken pitäisi olla täydellistä kun vauvat viimein tulisivat), eikä lannistunut Kekkosen torjumisesta huolimatta. Kunnes eräänä alkusyksyn päivänä: valemuna, keskenmeno, omeletti, sitten toinen, kolmas. Papitan positiivisesta luonteesta huolimatta, tämä oli sille liikaa. Torjuttu morsian meni pesäänsä, pieni linnunsydän vetäytyi sykkyrälle, eikä mikään enää oikein huvittanut.

Nyt kun juttelen Papitalle "älä välitä, tehet kersat sitten ensi keväänä", kirkuu se vain minulle vastaukseksi, hätääntyneellä, käheän-käreällä, mutta kimakalla äänellä. Mitä tuon tytön kanssa tekisi? Miten monottaisin veke tuon sitä kiusaavan mörkön?

Desperate housewife kämppänsä ovella, huomatkaa rakastunut ilme ja unelmoiva kiilto silmissä