perjantai 18. marraskuuta 2011

Neuleväkerryksiä ja lökärit, jotka lämmittää

Kirjoitan nyt äkkiä ku on tullu muka luova katkos, vai onkohan työ vieny kaikki voimat, en tiiä, mutta masentunu en ole, sen minä kirkasen! Oiskohan eka syksy, että en oo masentunu. Aamulla ku herään, oon vähän epäluulonen ja lurkin paikkoja, josko masennus ois jo tullu. Sen tulon tietää siitä, ku kaikki näyttää harmaalta, värejä ei enää ole, on niinku kaiken ylle ois veetty ankee verho, sanoin sitä aikoinani surun verhoksi.
 
Joka syksy oon kyllä varautunu aikasin, hommannu hirviät kasat kynttilöitä ja kutteita ja pitäny takassa tulta ja arvatkaa, joskus vielä varppina toteutan ne, alkusyksystä tehny mahtavia vaatesuunnitelmia. Siis neulosta, rättiä, huopaa, millon mitäkin, räksiä ja pihilajanmarjoja ja kettuja, mutta rääks, masis, kirottu, on tullu ja pilannu kaiken, eikä mitkään huippusuunnittelijan luomukset oo kerenny paperia pitemmälle. Virkkasin mie kerran ketun, joka näytti ihan Tornion kylänjuopolta ja joka poltti piippua, silloli violetti hattu. Tais olla ainut taideteos sinä vuonna.

Mikshän mamman langat on aina solmussa?
Olen kutonu nyttenki jottain aina töitten välillä, ja arvatkaa, ette ikinä arvaa, mulla on maailman ihquimmat kalsarit! Vähänkö siistiä on kiskasta ne jalkaan ja väkrätä käsitöitä, elämä on oikeestikki ihan rentoa ja mukavaa ku on hyvät kalsarit. Ja niissä on vielä niinku säärystimet ommeltu yhteen. Ompelin tai neulomistahan se on ku puikkoja heiluttaa, pipon ja hitsi miten karu siitä taas tuli. Loin jotain kakssattaa silmukkaa ja Riku matikkanerona viisasteli, että se on ihan liikaa, no sitten loin kuuskyt ja pieni tuli jne. purkailin, loin, kirvasin, kunnes tää saa kelevata, pipossa on nyt 128 silmukkaa ja öö Jenna, ens kerralla kysyn sulta jeesiä, on nimittäin vielä melekonen molopää, mutta kirrasin sen kuminauhalla. Noh, eihän sitä tartte kaikkien olla nii hyviä kutojia, kuhan jonku rätin saa aikaseksi, niin tulee onnellinen olo jo siittä. Ja hei, oon lukenu aika palijon Ranskan Ellejä nytte ja kopioin sieltä aina jottain ideoita. Tehin (noppeesti ja hienoja tuli) rusetteja ja ompelin ne pinniin. Tosi tyttömäisiä ja aattelin, että ne pitää yhistää johonki tosi rajuun, ettei vaikuta ihan lälläriltä. Tosin oon mää kyllä aika lälläri ja entäs sitten, pitsit on ihania. No niin, väkerrykset:


Pipo vielä vaiheessa, laitan uuen kuvan, kuhan, jos saan loppuun
Maailman seksikkäimmät ja rennoimmat lökärit, jotka lämmittää
Töistä sen verran, etten suinkaan, lahjakas ja sukkela kun olen, ole jäänyt tiskaaja-akaksi, vaan urakehitystä on tapahtunut niin huikeasti, että meinasi muutamana aamuna ihan oksettaa, mutta en oksentanu. Nii kokkaan nykysin, maanantaisin ja tiistaisin oon pääkokki, koko restaurang on siis mun vastuulla, glungs. Ei se oo mikkään unelmaduuni, mutta koitan säästää rahhaa, melkein joka pennin, mulla on nimittäin suunnitelmia sille, mutta en vielä julukase mittään, ku tunnetusti oon pyryharakka ja tuuli saattaa lopulta paiskata ihan päinvastaseen suuntaan. Mutta sen verran sanon, että taiteisiin se liittyy. Kattokaa ja ihhailkaa, Riku osti mulle tällasen anatomia ukon/akan. Vähänkö ihq poika ja ihan oma-alotteisesti ilman mitään synttäreitä jne. vuosipäiviä ainakaan mun muistin mukaan. Rehellisesti sanottuna, en oo oikein koskaan tajunnu niitten käyttötarkotusta, ja oon ihimetelly miks tollasia hiivatin puu-ukkoja on joka taideluokassa. No kaissellanen pittää olla jos aikoo kerran taiteilijaksi. Eikä se muuten taivu ees kaikkiin meitsin jooga-asentoihin!

 
Ja taustalla näkyy lankoja, mistä aijon väkrätä seuraavaksi. Aattelin tehä lapaset ja ehkä kaulahuivin ku villasukat on ehkä liian pahat, hiivatti ku se varsi tulee vielä suht kivuttomasti, mutta mulla pysyy päässä noin kaks minuuttia ku joku kertoo miten sen kantapään kuulu mennä. Lapasissa on kans aika paha se peukku, mutta kehittelen jotain. Ois kiva neuloa jouluksi Rikulle ja sen porukoille jotain, mutta mun vauhilla ois pitäny jo alottaa heinäkuussa. Arvatkaa, mulla on nyttenki kiire, koska illalla on töihin meno ja sitä ennen pitää käydä kaupassa, siivota (ei niin tärkee) ja PAKATA. Jiihaaa, ollaan nimittäin menossa Rikun kanssa viikonloppulomalle, en ees muista millon viimeks, tai öö ei varmaan ikinä, Rikun serkku anto sen loman meille ku ei ite päässy. Oon ihan sairaan onnellinen ja jännittää hulluna, siellä on nimittäin HEVOSIA, iiiiiiiiiik! Päästään ratsastaan ja luontoon,jaiks, jaiks, jaiks! Kerron sitten miten meni ja laitan kuvia! PS. Horset on tosi IHQUJA! PPS. Ostin saappaat ku eihän iliman saappaita voi ratsastaa, esittelen myöhemmin.

3 kommenttia:

  1. Blogistani löytyy sinulle ylläri:

    http://squirrelsareok.blogspot.com/2011/11/when-life-is-sweet.html

    VastaaPoista
  2. Kävin taas katsomassa olitko kirjottanut. Nuo tukkarusetit on tosi hienoja!

    VastaaPoista
  3. Maria, kiitos nyt vasta kävin kattoon, olit laittanu mulle jonkunsortin tunnustuksen :) Mutta en tiiä miten se toimii ja pitäskö mun kertoa kymmenen asiaa itestäni, ihmettelen ketä sellaset nippelitiedot kiinnostaa. By the way, meitsiki tykkää tehä piirrustussuunnitelmia vaatteista ja asukokonaisuuksista ku lähen matkalle, Englantiin lähtiessä piti raapustaa melkein koko vaatekaappi, oli kova duuni. Lopputuloksesta ei ehkä aina ihan heti uskois, mutta meitsiki suunnittelee tarkkaan mitä veän päälleni ja jos on väärät vaatteet, koko päivä on pilalla, tai sitte pittää äkkiä käydä ostaan uuet housut ku kerranki olin tyhmyyksissäni laittanu harmaat hylättyjen vaatteiden osastolta (niille ei oikeesti pitäs antaa enää uutta chäänssiä). Mutta kirjotanki tänä iltana blogia ku oon näköjään juttutuulella. Nii ja ootas, mulla on tainnu jäähä ne vaateraapustelut, Ranskaan tultaessa en teheny sunnitelmaa, mikä vääryys!!!Täytynee tehä se nytte jälkeenpäin, kas ku onki ollu jotenki tyyli hukassa ;)

    VastaaPoista