Oon aikonu monesti tehä kissoille raapimispuun ite ku ne on niin turkasen kalliita, mutta en oo saanu aikaseksi tai niillä on ollu muuta raavittavaa. Nyt ku Harri eka viikon nukuttuaan ja matkasta toivuttuaan alko rääkymään päivin öin ja uhitteli kynsillä sohvaa, päätin toteuttaa ajatukseni ja duunata jäbälle ressinpurkupuun. Olin löytäny mäihällä vähän aikasemmin bricollage -kaupan, rautakaupan siis ja suuntasin sinne seuraavina päivinä, ja myöhemmin viikolla hämärämmissä tarkotuksissa, taas Harrin takia, useasti. Mulla ei ollu selkeää suunnitelmaa aluksi muutako, että joku putki pitäs olla ja juuttinarua ja joku koppi mihin Harri voi mennä häpeämään, tarpeeksi painava, että koko hökötys pysyis pystyssä. Sain loistavan idean kaupassa ja hain Rikun hättiin, en tietenkään kertonu sille koko totuutta ku se muutenki jo manaili ku häirittin sen kokkeisiinlukurauhaa, sanoin vaan että on yks painava juttu minkä sen pitäs kantaa. Njihahiha, tiiättekö sellasia rullia, missä on mattoa myynnissä tai jotain lattiaa, ihan hiivatin isoja, rullattu valtaviin pahviputkiin!? Kysyin saisko sellasen tyhjän rullan ja bricollage miehelle sopi, niin Riku oli sitten melko pulassa sen ainaki kuusmetrisen rullan kans. Ainaki kadulla ihmiset väisti. Sillä ois tappanu useamman kärpäsen yhellä pyörähyksellä.
Siinä oli siis materiaalia alkajaisiksi, ostin vielä kunnon sahan, vasaran, nauloja, puuliimaa, ei ollu erikeepperiä mutta samaa matskua, jesseä löyty ja muunaki ku hopiana, mutta luotan vain hopeaan, vaneria puolitoista metriä ja juuttinarua. Seuraavaksi suunnistin kangaskauppaan, minkä kans olin mäihällä löytäny Rue du Loupilta (susikadulta), koska ajattelin verhoilla höskän jollain pehmeällä kankaalla. No sellasta räikeän kissamaista, pehmeää kangasta ei siellä ollu mutta löysin muuten ihan huipun tarjouksen. Palakankaita 10 kpl 5€, kerron myöhemmin mitä duunaan niistä lopusta yheksästä. Ostin vielä sellasta pehmikettä, ettei Harri herran peppu puutuisi.
Ja työvaiheita en selitä erikseen ku oli sellasta tuskailua ja kesti hullun kauan. Varsinki juuttinarun pyörittely sai sormet verille ja oli vaikea saaha rulla pysymään pystyssä ku en sittenkään piheyden vuoksi tehny sitä koppaa alle. Jotensakin tukeva siitä lopulta tuli kuhan pisti rutkasti jesseä. Harri karkas ku olin tekemässä tätä ja mietin jo tuskatuneena, että sellanen vaiva ja ihan turhaan ku ei oo enää jäbää. No onneks saatiin poika kottii ja höksäkin valmistui. Täytyy tunnustaa, että Harri raapii sitä vain jos sen päälle laittaa makupaloja. Kiittämätön juippi, hmph.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti