En oo saanu maalattua mittään järkevää Ranskassa, mutta oon tehny pari piirustusta. Ei mittään ihmeempiä, mutta piirrän "muotokuvia" ku haluaisin oppia tekniikkaa. Isäköhän se oli joka niinki viisaasti joskus sano, ja aina muistan sen, että "pianoakin täytyy osata ensin soittaa, ennenku voi lähteä improvisoimaan". Joskus mietin, että onkohan naivistit ja abstraktin taiteen tekijät ihan paskoja piirtäjiä. Monesti, tää on yks syy, nöyränä painan pääni ku puhutaan tyylistä. Mullei sellasta oo. Jo ihan eka taidekoulussa sielloli monta boheemia värikkäisiin rätteihin pukeutunutta paskeripäätä jotka erottu muista omalla tyylillään. Joku teki akvarellimaisia valumistöitä, joku taas käytti aina pinkkiä ja turkoosia. Aika köyhää pysytellä siinä vaiheessa jo yhessä tyylissä (improvisoida), ku ei oo vielä varsinaisesti oppinu mitään!? Myöhemmin taiteilijakaveripiirissä aina toistuvina elementteinä oli Palsamainen hävyttömyys ja yhteiskunnan räikeä kritisointi/ vaiko vain ainainen itsensä tutkiskelu. Mää haluaisin olla vaan hyvä. Ja sitten ku saan sydämeni auki ja pensselin totteleen kättä ja seuraan oikiassa tahissa silmää niin tehen sielunmaalauksia. Tuun varmaan vihdoin vähänniinku uskoon. Sen uskoo, ken näkee sitten.
 |
| Jean Peters, lyijykynä | | | | | | | | | |
|
|
|
 |
| Riku ja Peetu, pastellikynät |
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti