Tulin Ranskaan matkalaukku pullollaan matonkuteita ja kympin virkkuukoukku, päässä siinsi jo josjonkunnnäkösiä rättimattosuunnitelmia. Vähän kyllä ajattelin oliko järkevää roudata niitä kangaspalloja ku ois ollu vielä vaikka mitä (tarpeellisempaa -noway!) roinaa sukulaisten vintillä. Mutta heti kotiuduttuani aloin leikkaan ja virkkaan enkä meinannu raskia lopettaa ees yöllä. Mitähän mulla meni, neljä päivää, ja ylicooli matto oli valmis. Oli aivan mahtavaa väkrätä ja selvinä hetkinä (vai onkohan ne mun kaikkein epäselvimpiä hetkiä) ajattelin, että miks ihmeessä en heitä piutpaut kaikelle ressille ja työnettimiselle ja väkrää työkseni. Joku mut aina lamaannuttaa enkä ollenkaan usko, että oisin kuvataiteilija ja että se ylipäänsä olisi (realistinen) ammatti. No tässä siis matto, joka on n. metri kakskyt halkasijaltaan. Siihen uppos pussilakana, iso aluslakana, ruma verho, epäkäytännöllinen paita ja pinkki palanen revästy jostain. Eikookki hieno!!!
On sikakomia!!
VastaaPoista