Peilailua

Mulla on oikeestikki liikaa aikaa ja liian vähän järkevää tekemistä, mutta koitan olla niinku tääki ois joku projekti. Ruinasin reissun IKEA:lle, en siks että sois hyvä kauppa, vaan siks ku son niin halpa. Ostin punasen ruukun, bambuja, koska olen samis ja jotain tarpeellista keittiöön ja JIPPII, oon niin pitkään toivonu sellasta, mutta pelänny ostaa ku ei tiiä mitä sieltä paljastuu -peilin, josta näkee pärstän sivuille ja taakse! Jos haluais laittaa pitkään hiuksia, niin sen peilin äärellä sais ajan kulumaan rattosasti.

Mua on aina kiehtonu peilikuvien toistuvuus, ääretön sarja minua joka katsoo peilistä minua joka katsoo peilistä minua joka katsoo peilistä minua ja hullukshan tässä tulee jos jatkaa. Haluaisin vielä joku päivä valokuvaamalla toteuttaa vähän sitä peiliavaruutta, mutta son melkonen haaste. Ja peilikuvan maalaaminen, järvenpinnasta, kaivonpohjalta jne. siinäpä ideoita varastettavaksi ku mulla ei nyt suti pysy käessä. Mutta vähän itsetutkiskelua ja ajan tuhlausta, omakuvia:

En oikeen voi nykyään sanoa itteä valokuvaajaksi ku ei oo kunnon kameraa. Töissä oli aina firman kamera enkä vieläkään oo uskaltanu hankkia digijärkkäriä ku sois yhtäkkiä niin suuri rahanmeno. On mulla filmijärkkäri, mutta siihenki salama ja vaihtoputket/suotimet on Suomessa. No kyllähän tämmönen pokkarikin on ihan jees, ei sitä ennenvanhaan valitettu kuhan oli jonkullainen kamera, nykyään joka penikka ostaa ja vaihtaa vuoden vällein kalliita laitteita ku sukkia. No hard feelings, köyhän ja työttömän yleistä narinaa.

Kukaan ei voi kyllä väittää ettenkö ettis töitä, asun mollin ja pôle emploin sivuilla ja oon lähettelly hakemuksia kymmenittäin, kohta sadoittain. Pitäs osata vaan ottaa hakemusten tekemiseen kylmempi ote, eikä aina sydän syrjällään odottas yhteydenottoa ja sitten pettys karvaasti ku postista tipahtaa "valitettavasti et ole tullut tällä kertaa valituksi, hyvää kesää ja kiitos kiinnostuksestanne - kohtaan..." Pitäs kiinnostua vähemmän, olla kylmempi, nartumpi, hyökätä kuin haaska riistan kimppuun ennen hyeenoita, nokkia, nokkia, nokkia. Nyt olen huomannut myös uuden järkyttävän asian työnhaussa, nimittäin nokkimisjärjestyksen puuttumisen. Vasta yhteen valokuvaajan paikkaan mitä hain (Suomesta, koska oon välillä valmis jättään täällä kaikki työn takia), valittiin ennen mua media-assistentti opiskelija. Siis hä, eihän sellasen oo tarvinu ees lukiota käyä, mullon sentään korkeakoulututkinto ja työkokemusta valokuvaamisesta yhessä Suomen suurimmista firmoista. Siis tä tä tä, miks en mä mä MÄ!? En tajua niitten valittijoitten logiikkaa! Ja samalla viikolla toiseen työpaikkaan, ennen mua, valittiin artesaani. Eikö sellanen laki oo olemassa, että työnantaja velvoitetaan palkkaamaan korkeitten koulutettu hakia? Ainaki valmistunu ennen opiskelijaa?

Oon päättäny olla masentumatta, vaikka tää ei ookkaan reiluu. Pitää päntätä ranskaa, että työnhaku täällä helpottus. Tosin pelkään, että siinä menee niin kauan, että oon menettäny kaiken tatsin ja ammatti-identiteetin ja itsearvostuksen. Heip, mitä oikeen jauhat, nyt ei saa masentua, taistele! Vielä mää tehen joskus jottain! Tulee aina mieleen ku kerran yks haikeuteen/ kaiheuteen taipuvainen kaverini sano, että sitte vanhoina akkoina me makkoillaan puiston penkillä ja käristään röökin polttamalla äänellä "kuulkaa lapset, minä olin kerran Taiteilija"...mitä valetta, mitä illuusiota kaikki, mitä itsepetosta!