Yrttejä

Oon haaveillu sellasesta keittiöpuutahasta, mutta ei meijän luolaan sellasta oikeen voi laittaa. Puhumattakaan kukkapenkistä, oon jo särkeny ja parsinu kokoon sydämeni ajatuksesta, etten saa täällä mummonmökkiä kasvimaineen ja puutarhoineen, ainakaan neljään vuoteen ku pitää vielä asua Bordeauxissa. Päätin kuitenki ostaa pari pussia yrttejä samalla ku ostin multaa ja ruukkuja, että herättelen kukat talvihorroksesta. (hieman myöhään, mutta tunnetusti heräänkin, parempi niin, kun ei milloinkaan) Mullon ollu lieden yllä seittemän kaktusta, joista jopa neljä oli jotenkuten vielä elossa. Vaihoin niihin mullat ja ruukut ja maalasin ne vielä. Meillon keittiössä yks ikkuna, jostei kyllä nää ku naapurin seinä, mutta eikai kaktuksille näköalasta niin väliä ookkaan, kuhan raitista ilmaa ja vähän valoa saa, niin laitoin ne siihen ikkunalaualle. Istutin myös basillikaa ja persiljaa, hieman kakkaa päälle ja jännityksellä odottelua josko sieltä jotain nousis.

Kaktukset uusissa ruukuissa. Tuo keltanen varsinki on ilahtunu ja alkanu kasvattaan uutta uloketta. Oranssi näyttää vähän kärsivältä, pitäsköhän laittaa lisää kakkaa, mutta sitten ei jaksa ku Riku alkaa nyrpistelleen.

Yrtit on kasvanu jo huimasti ja oon ollu jo vähän pulassa ku en ois arvannu, että joka siemen onnistuu. Nii nytten purnukoita on vähän kaikkialla. Aluksi persilja ei noussu ollenkaan ja käskin sitte Rikun kääntää pussinkyljestä ohjeet ja siinä oliki, että siemeniä pitää eka liottaa vuorokausi. Laitoin sitte uuet, mutta nyt kyllä näyttää, että ne liottamattomatki ois noussu. Olen oikea viherpeukalo, eihän uskois! Tosin olihan siitä jo kyllä näyttöä ku voitin pentuna aina pääsiäisenä veljen kanssa pidetyt rairuohokisat. Hijhahiha, mulla nousi muutama korsi joka vuosi, Mara tais laittaa liikaa kakkaa ja tuloksena vaan musta multa biolan.