Laukkuja

Jos jokaisella naisella on yksi heikkous, jollakin kengät, toisella kauniit alusvaatteet, minulla se on ehdottomasti laukut! Pikkulikkana yksi lempileikeistäni oli mennä vaatehuoneeseen ja myllätä esiin kaikki ihanat äidin vanhat leningit ja korkokengät, mummon valtavat lierihatut ja sihvonkihuivit sekä lopuksi se kaikkein tärkein strateginen liike mikä viimeistelee Naisen, laukut. Keimailin josminkänäköistä viritelmää ylläni ja kun vielä sain pitkät helmet kaulaani ja huulipunaa, tunsin oloni todelliseksi diivaksi. Mummo oli kuulema ollut laukkujenkeräilijä, mietin, että ne laukut mitkä mulla oli, tais jäädä leikkimökin naulakkoon roikkumaan. Sisko taas hermostui kerran ja äitin ja mun vastalauseista huolimatta tuhosi kaikki vanhat leningit. "Nää on ikivanhoja rytkyjä, näillä ei tuu enää koskaan käyttöä!" Aaaapuuaa, ei äitillä vissin ollukkaan ku huolella pidettyjä vintage vaatteita, Marimekkoa, Vuokkoa ja muuta "tänä päivänä käyttökelvotonta". Se oli sitä aikaa ku siskolla oli puhvihihainen karvavillapaita, jossa paljetteja. Täysin käyttökelvoton, yhä.

Noh, ei vissin pidä olla materialisti. Sitä koitin hokea itselleni ku Ranskan muutossa myin pilkkahintaan koelmani, punainen käytännöllinen Pariisista, turkoosi vintage Lontoosta, se ihana punainen, missä valtava rusetti, se raitanen, mihin mahtu isokin akvarellilehtiö ja se Berliinistä ostettu, missä oli erikoinen lukko...Herran haltuun laukut rakkaat. Nyt ihan huomaamatta alan toipua menetyksestä ja ihastua vahingossa uudelleen.

Täällä ei oo kirppareita (minulta on riistetty rakkain harrastukseni) ja vintageliikkeet on paljon kalliimpia ku Suomessa, harkitsin siis peikkolaukun kohdalla yön yli, ennen ku ostin sen. Riku sanoo sitä peikkolaukuksi ja koittaa horjuttaa sen itsetuntoa aina ku valitten sen, todella valloittava tapaus, roikkuu melkein nilkoissa asti. Punaisen laukun ostin sillä silmänräpäyksellä ku se on niin erityinen, näyttää vanhalta kamera- tai kiikarilaukulta. Keltasen Rikun äiti osti mulle, se on ihan huippunaisellinen vintagelaukku ja olinkin yhden tähänastisen elämäni vaikeimman päätöksen edessä ku näin samaan aikaan kirjekuorilaukun. En voinu kehata käskee sitä ostaa molemmat, mutta ku myyjä näki tuskani, hän antoi toisen kaupanpäälle. Siis iiiik, aatelkaa, maailman epäkäytännöllisin laukku, littana ku mikä, MINULLA. Laitan nyt kuvia, että oisitte kadeja.

Laukut pyykkinarulla, taustalla näkyvä maalaus on keskeneräinen projekti kuivumassa.